Eutanasia (eu thanatos, hyvä kuolema) —toimenpide, jossa potilaan elämää päätetään tarkoituksellisesti lähentää tämän omasta pyynnöstään ja suostumuksestaan sietämättömän kärsimyksen ja kivun helpottamiseksi—on jälleen ajankohtainen keskustelunaihe Suomessa sekä kansainvälisesti.
Viimeksi vuonna 2024 yli 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite eutanasialain säätämisestä annettiin Eduskunnalle, jota on määrä käsitellä keväällä 2025. Aloitteen jättämistä on seurannut aktiivinen, eritoten lehtien keskustelupalstoilla käyty keskustelu puolesta ja vastaan; pelkästään vuonna 2024 Helsingin sanomissa julkaistiin 17 eutanasia-aiheista mielipidekirjoitusta, joista useat toimivat vastauksina toisilleen.
Eutanasia jaetaan tyypillisesti passiiviseen ja aktiiviseen eutanasiaan, joista passiivisella eutanasialla tarkoitetaan jo nyt suomalaisessakin saattohoidossa harjoitettavaa käytäntöä, jossa elämää ylläpitävistä hoidoista luovutaan kuoleman vääjäämättömyyden edessä. Lisäksi eutanasian yhteydessä puhutaan myös niin kutsutusta avustetusta itsemurhasta, jonka ero eutanasiaan on siinä, että aktiivisessa eutanasiassa joku muu kuin potilas itse suorittaa kuolemaan johtavan toimenpiteen, kuten kuolettavan lääkkeen antamisen potilaan elimistöön. Tässä blogitekstissä eutanasiasta puhuttaessa tarkoitamme aktiivista eutanasiaa sekä avustetusta itsemurhasta rinnakkain.
Yleinen mielipide suomalaisten keskuudessa osoittaa vahvaa ja kasvavaa tukea eutanasialle: Ylen tekemän kyselyn mukaan 80 prosenttia suomalaisista kannattaa eutanasian laillistamista. Tätä kyselyn tulosta vahvistaa myös aiemmin mainittu, laajaa kannatusta kerännyt kansalaisaloite eutanasialain säätämisestä Suomessa.
Tavallisten kansalaisten kanta eutanasiaan on ollut jo pitkään varsin myönteinen. Muutosta on kuitenkin tapahtunut myös perinteisesti kielteisemmin eutanasiaan suhtautuneen lääkärikunnan keskuudessa: Tampereen yliopiston ja Lääkäriliiton vuoden 2024 tutkimus osoittaa eutanasian laillistamisen puoltamisen kasvaneen myös suomalaisten lääkäreiden keskuudessa: jo noin 55 % kyselyyn vastanneista lääkäreistä oli joko täysin tai osittain eutanasian laillistamisen kannalla.
Argumentit eutanasian puolesta ja sitä vastaan ovat pitkään pysyneet melko samoina. Eutanasian vastustajat vetoavat usein esimerkiksi ammatillisiin tai uskonnollisiin eettisiin periaatteisiin, kuten tulkintaan eutanasian ristiriitaisuudesta suhteessa lääkärinetiikkaan sekä kristillisiin arvoihin ihmiselämän kunnioittamisesta pyhänä. Lisäksi huolta on esitetty siitä, että eutanasian laillistaminen voisi syrjäyttää jo nykyisin kehittämistä kaipaavaa saattohoitotoimintaa sekä asettaa haavoittuvaisessa asemassa olevat ryhmät, kuten vammaiset henkilöt ja vanhukset arveluttavaan asemaan eutanasian oikeutuksista keskusteltaessa.
Eutanasiaa puolustavat tahot taas ovat vedonneet eutanasian olevan inhimillinen ja myötätuntoinen teko, jolla kärsivän potilaan on mahdollista kuolla toiveittensa mukaisesti ja arvokkaasti. Eutanasian on nähty mahdollistavan rauhallinen ja kivuton kuolema, joka ei ilman eutanasiaa olisi mahdollinen kaikissa tapauksissa. Useissa mielipidekirjoituksissa on lisäksi korostettu eutanasian olevan mahdollinen jatkumo hyvään saattohoitoon sen sijaan, että se korvaisi kuolevan asianmukaisen hoidon ja hoivan. Eutanasia ei olisi automaattinen jatke saattohoidolle, vaan yksi vaihtoehto sitä toivoville, vääjäämättä kuoleman pian kohtaaville potilaille.
Suomalaista eutanasiakeskustelua peratessa kiinnittyy huomio etenkin siihen, kuinka korostuneessa asemassa lääkärikunnan edustajat vuoropuhelussa ovat: vuosi toisensa jälkeen eutanasiakeskustelua alustetaan sillä, miten lääkärikunnan mielipiteet jakautuvat puolesta ja vastaan, kuten tässäkin kirjoituksessa. On tietenkin totta, että lääkäreillä on eutanasiassa keskeinen rooli, sillä lopulta heille asettuisi vastuu päätöksestä eutanasiasta tai muusta kuolinavusta. Kuitenkin lääkärit tekevät jo nyt päätöksiä elämästä ja kuolemasta. Ja miten paremmin hahmottaa lääkärintyötä osana laajempaa hoidon ja hoivan kokonaisuutta, jolle hyvä elämä ja kuolema väistämättä myös rakentuvat?
Eutanasia onkin hahmotettava kaikkia koskevana eettisenä kysymyksenä; olemmehan kaikki paitsi moraalisia toimijoita, myös kuolevaisia ja kipeästi hoivan tarpeessa kaikessa elämämme vaiheissa. Eutanasiakeskustelua käytäessä tuliskini ottaa paremmin huomioon hoiva- sekä hoitotieteelliset näkökulmat, unohtamatta toki oikeudellisia reunaehtoja. Millaisia muotoja eutanasialle esimerkiksi haluttaisiin lailla säädellä ja millaiseen asemaan nämä määrittelyt asettaisivat lääkärikunnan? Miksemme kuule eutanasiakeskusteluissa myös kuolevia potilaita päivittäin kohtaavien lähi- ja sairaanhoitajien näkemyksiä? Millaisena eutanasian mahdollisuus näyttäytyy hoito- ja hoivatyön arjen kontekstissa ja millaisia kysymyksiä esimerkiksi lääkärien ja hoitajien välinen, usein hierarkkinen, suhde asettaa kysymyksiä eutanasian toteutukselle?
Lisäksi esimerkiksi erilaisten potilas- ja vammaisjärjestöjen, sekä esimerkiksi omaishoitajien näkökulmat aiheeseen toisivat keskusteluun uutta syvyyttä ja moniäänisyyttä. Potilasjärjestöt voivat tarjota ensikäden ymmärrystä niiden henkilöiden kokemuksista ja tarpeista, joihin keskustelu eutanasian sallimisesta tai kieltämisestä suoraan johtaa. Ja miten tuo keskustelu olisi mahdollista käydä heidän erityiset haavoittuvuutensa turvaten?
SLOESin tämän vuoden vuosikokouksen yhteydessä oleva paneelikeskustelu pyrkii monipuolistamaan keskustelua eutanasiasta. Se on uuden puheenjohtajiston ja tämän tekstin kirjoittajien, etiikkaa tutkivien yhteiskuntatieteiden ja filosofian edustajien näköinen. Haluamme tässä tilaisuudessa nostaa keskustelun osaksi myös eritoten lääketieteen, hoivan sekä kuoleman kysymyksiin perehtyneiden yhteiskuntatieteellisten tutkijoiden näkökulmia.
Kysymys eutanasian laillisuudesta on myös lopulta kysymys ihmisen, yhteiskunnan ja valtion suhteesta. Suomessa sekä kansainvälisesti on tutkittu ja tutkitaan laajasti näiden kysymysten eettisiä, yhteiskunnallisia sekä poliittisia puolia. Miksi siis emme ottaisi niitä kiinteämmin osaksi eutanasiakeskustelua? Yhteiskuntatieteilijät ja etiikan tutkijat voivat tarjota kriittisiä näkökulmia eutanasian yhteiskunnallisiin ja eettisiin ulottuvuuksiin.
Edistämällä laajempaa, eri näkökulmia sisältävää vuoropuhelua voimme pyrkiä kohti kokonaisvaltaisempaa eutanasian ymmärtämistä. Inklusiivisempi ja moninaisempi lähestymistapa auttaa varmistamaan, että tehtävät päätökset ja linjaukset edustaisivat aiempaa paremmin koko yhteiskunnan moninaisia arvoja ja tarpeita ja mahdollistaisivat hiljaiseksi jäävien äänien kuulemisen.
“Mitä on hyvä kuolema? Lääketieteellistä, oikeudellista ja eettistä keskustelua eutanasiasta” keskustelutilaisuus pyrkii edistämään näitä päämääriä. Tapaamme aiheen äärellä 10.4.2025 klo 18–20 Keskuskirjasto Oodissa kaikille avoimessa tilaisuudessa.
Keskustelemassa ovat:
Juha Hänninen on valtiotieteen kandidaatti ja lääketieteen lisensiaatti, jolla on palliatiivinen erityispätevyys. Hän on toiminut Terhokodin johtajana 1993–2017. Hän on Oikeus arvokkaaseen kuolemaan ry:n puheenjohtaja ja tietokirjailija, jonka viimeisin teos on Auta minut kuolemaan (Tammi).
Kalle Mäki (LL, TM) on lääkäri Tampereelta. Hän on toiminut yli 20 vuoden ajan Suomen Lääkäriliiton eettisessä neuvottelukunnassa. Neuvottelukunta on laatinut äskettäin perusteellisen taustaselvityksen eutanasiasta ja lääkäriavusteisesta itsemurhasta. Se julkaisee myös Lääkärin etiikka -kirjaa. Kalle Mäki on ollut Pirkanmaan hoitokodin hallituksessa 2017–2020, joka on Pohjoismaiden ensimmäinen saattohoitokoti. Hän on ollut myös ETENE:n varajäsen 2002–2005.
Lotta Tuohino on sairaanhoitaja (AMK), tietokirjailija, yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja seksuaalineuvoja. Hänen teostaan Sairaanhoitajan paikka (Gaudeamus) on kuvattu raivokkaaksi puheenvuoroksi ammatin puolesta, jonka työtehtävistä on mahdoton selviytyä, eikä kukaan tunnu haluavan tehdä asialle mitään.
Minna Kymäläinen toimii jaostopäällikkönä ja kliinisenä asiantuntijana Fimeassa. Hänellä on taustaa anestesiasairaanhoitajana, ja hän on työskennellyt mm. virkamiehenä 15 vuoden ajan. Hän on perehtynyt eettisiin kysymyksiin, erityisesti tutkimusten ja elinsiirtojen osalta.
Suvi Ronkainen työskentelee tutkimusmenetelmien professorina Lapin yliopistossa. Hän toimii aktiivisesti Suomalaisen kuolemantutkimuksen seurassa ja on Thanatos- lehden toinen päätoimittaja. Ronkaista kiinnostaa kysymys kuolemisen käsittelystä sekä hoitotahdon merkityksestä osana dementoitumista ja vanhuutta, mitä hän tarkastelee myös kirjassa Kärsimys elämänkulussa (Gaudeamus). Mutta lisäksi häntä mietityttää yleisemmin kysymys siitä, millainen rooli ihmisen itsemääräämisoikeudella on todellisuudessa, jossa kuolemisesta puhumista ohjaa ensisijaisesti lääketieteellinen diagnostiikka samalla kun terveyspalveluja kaupallistetaan ja aiemmin tavallisina pidettyjä ikääntymisen muutoksia ennaltaehkäistään.
Tiia Sudenkaarne (VTT, FM, sosiaalityöntekijän sijaiskelpoisuus), toimii paneelin puheenjohtaja. Hän on SLOESin puheenjohtaja, Lapin yliopiston tutkijatohtori Suomen Akatemian hankkeessa ReproTime (PI Riikka Homanen). Sudenkaarne on queer-feministifilosofi ja soveltavan etiikan tutkija, jonka kiinnostuksenkohteisiin kuuluu sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden kysymykset, avusteinen lisääntyminen ja lisääntymisteknologiat, posthumanismi, antibioottiresistenssin sosiaalitieteellinen tutkimus sekä aavekoneesta ammentavan moraaliteorian kehittäminen.
Tiina Vaittinen on rauhan- ja konfliktintutkimuksen tieteenalalta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori, hoivaeetikko, ja hoivan planetaarisen poliittisen talouden asiantuntija. Hän on tutkinut mm. hoitoalan työperusteista muuttoliikettä, ruumiillisuuden ja haavoittuvuuden politiikkaa ja vanhushoivan poliittista taloutta sekä hoivatarpeiden etiikkaa sekä ympäristövaikutuksia. Hän on vastikään jättänyt yliopistouran, ja työskentelee nyt yrittäjänä, tutkijana, konsulttina ja toimitusjohtajana perustamassaan yrityksessä, The GoodMessissä, jonka tavoitteena on edistää oikeudenmukaista kestävyyssiirtymää sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Lämpimästi tervetuloa!
Ronja Tammi (sosiologian väitöskirjatutkija) & Tiia Sudenkaarne (tutkijatohtori)
SLOES ry:n puheenjohtajisto
-------------------------------------------------------------------------------------------
Vuosikokous ja keskustelutilaisuus eutanasiasta 10.4.2025
Mitä: Sääntömääräinen vuosikokous ja keskustelutilaisuus eutanasiasta
Aika: 10.4.2025 klo 17 alkaen (vuosikokous 17:00-17:45; keskustelutilaisuus 18:00-20:00)
Paikka: Ryhmätila 4 ja Teams (vuosikokous) ja Kuutio (keskustelutilaisuus), Keskuskirjasto Oodi (2. kerros)
-------------------------------------------------------------------------------------------
Viittaukset: